Lunta ja pakkasta on nyt sopivasti joten olemme päässeet rämpimään viereiselle pellolle. Voi että kuinka innostunut voi vanhus Nipsukin olla siellä, kuin olisi nuortunut ja Merlin taas on löytänyt aivan uuden kiehtovan maailman. Kaikki mahdolliset paikat täytyy haistella, varmaan tuoksuu hiiret ja peurojen jäljet. Vaikka harmitti että vilja jäi peltoon, niin on siellä nyt sitten ruokaa villieläimille ja koirilla on jotain mitä haukkua. kun kehtaavat tulla meidän "takapihalle".
Aina yhtä mieluisa harrastus pihalla
Uusin innostus Merlinillä on juosta punaisen laservalon perässä,saa helposti pois ylimääräiset energiat pois. Ensin sitä tehtiin sisällä, mutta sitten huomattiin, että pihalla on paremmin tilaa juosta ja kyllä Merlin sitten juokseekin koko nuoruuden innosta :-)
Facebookissa on ollut mielenkiintoista keskustelua kooikkereiden ruoista ja siellä joku kirjoitti, että Nutrossa on hiivaa, joka joillakin aiheuttaa korvien kutisemista. Tuli oikein Ahaa-elämys että voisiko se Merlinin korvien kutiseminen (ja Nipsun monta vuotta kestäneet alituiset korvaongelmat) johtua tosiaan ruoasta. Pitää kokeilla vaihtaa ruokaa, nyt on sitten ongelmana vain runsauden pula, että mihin vaihtaa. Jos jollakulla tutulla on kokemuksia hyvistä kuivamuonista, niin ehdotuksia otetaan innolla vastaan!
Sen verran vielä vanhemmista jutuista tuli mieleen, että oli mukava ja helpottunut olo huomata, ettei Merlin ollut sitten paukkuherkkä uudenvuoden aattona. Ei se mielellään ulos mennyt, kun kovasti präiskyi ja paukkui, mutta ei ollut mitään hätää ja kaikki meni aivan loistavasti, vaikka oli vieraita talossa juhlimassa.
Viime viikolla viimein vihdoin pääsimme agilitytreeneissä menemään ihan koko puomin alusta loppuun (hihnan kanssa). Parin kerran jälkeen Merlin oli puomista niin innoissaan, että olisi halunnut tehdä vain sitä. Hyvä, ei ole korkean paikan kammoa :-)
Kovasti treenaamista tarvitsemme paikallaan pysymiselle ennen lähtöä. Miksi se aina kotona sisällä onnistuu muttei ikinä agilityhallilla?
