maanantai 29. heinäkuuta 2013

Viikon 30 viikonloppu

Olipa totta tosiaan mahtava viikonloppu!!!!

Siihen mahtui näyttely, koiraranta, Merlinin sisartapaaminen, siihen liittyen yhteiset agilitytreenit Harjavallassa sekä vielä pikainen visiitti Agipitsissä Raumalla. Ja ilma suosi meitä, aurinko paistoi täydellä tehollaan antaen molemmille päiville helteen. Taitaa tulla pitkä kirjoitus, mutta kun on niin paljon kerrottavaa, niin kyllä ne pitää kirjoittaa. Autan kuitenkin arvoisia lukijoitani sen verran, että pistän otsikoiden alle jutut, jos ei jaksa kaikkia lukea :-)

Pori kv näyttely:
Olin erittäin onnellinen, kun olin saanut synttärilahjaksi näyttelyteltan ja -pöydän pyörillä. Ne olivat todella molemmat tarpeen. Sain teltan vielä aivan aitiopaikalle oman kehämme "eteen".
Kehävisiitti oli todella lyhyt ja ytimekäs, kuten tuomariarvostelukin, ihmekös se sitten oli että tuomari oli yli puoli tuntia edessä jo 13 koiran jälkeen, jolloin oli meidän vuoromme. Olin siinä uskossa (näyttelyvihon mukaan) että Merlin oli ainoa uros. Arvatkaapa olinko onnessani, kun saimme ERI:n ja SA:n! Pieni pettymys oli, kun meidän jälkeen sanottiin, että sitten on vuorossa yllättäen vielä toinen uros. Tiesin oikeastaan heti, että siinä meni sitten meidän ROP/VSP mahikset, ei Merlin vielä pärjää valiouroksille. Ei hyvää mahan täydeltä pidä toisaalta heti saada, olihan se mahtava juttu, että saimme ihka ensimmäisen sertimme.

tuomari: Rui Oliveira, Portugali ERI1 SA PU2 serti varaCACIB
"acceptable head, nice shape, good front & quarters, excellent topline"

siis kuten sanoin, lyhyt, mutta ytimekäs :-)
Sisar Velda pärjäsi samalla tavalla kuin Merlin ja Nellakin sai ERIn, joten saimme olla tyytyväisiä näyttelytuloksiin.



Sitten olikin vuorossa kultaisennoutajan kehä. Olen tässä keväästä asti saanut aina välillä työn lomassa kouluttaa ihanaa Oskua, joka piakkoin täyttää 8 kk. Olin saanut hullutettua heidät ilmoittamaan Oskun näyttelyyn, kun lupasin esittää sen. Heidät, jotka vielä keväällä sanoivat, etteivät ikinä mene koiranäyttelyyn.
Tuomarina oli Enrique Mate Duran, Espanja. Hän tykkäsi kovasti Oskusta, joka ei aristellut ollenkaan ja esiintyi todella hienosti. Mikäpä siinä oli handlatessa tuollaista noin hyvin käyttäytyvää pentua, joka vielä oli saanut trimmauksenkin näyttelyä varten. Oskusta tuli sitten ROP-pentu ja tuomari sanoi vielä lopuksi, että menkää vielä kunniakierros! Upeata, kaksi onnistumista samana päivänä!!!
(kuva Emilia Vahti)

Yyterin koiraranta
Sitten lähdettiin Merlinin sisarten ja omistajien kanssa vilvoittelemaan Yyterin koirarannalle. Jos porukkaa saa lähtemään tänne "kaukaiseen" Poriin, niin kyllä se on "must" esittää tämä koiraranta, jollaista ei taida muualta Suomesta löytyä. Ja ulkopaikkakuntalaisen olisi aivan mahdoton löytää, kun tuntomerkkinä on vain, että tien vieressä on helteellä paljon autoja, mutta rantaa ei näy eikä mitään kylttiäkään. Vaikkei Merlin tästä jutusta oikein tykkääkään, niin siellä oli todella kivaa! Ja vesi lämmintä, mutta viilensi sopivasti (taisi olla päivällä +30°...)


Illanvietto / Merlinin sisartapaaminen

Poriin oli tullut tapaamiseen Jyväskylästä Velda (mukana suloinen kavaljeeri Seena) ja Hämeenlinnasta Nella (mukana heidän pikkuinen kaikki valloittava pentunsa Iiris). Iltaa vietimme meillä, oli mukava istuskella terassilla koirien kisatessa nurmikolla. Pääsin näyttämään heille joitain Merlinin juttuja esim. keilausta ja viehejuoksua. Merliniä kyllä kiinnosti niin paljon Velda, että piti alkaa toppuuttelemaan sitä liikaa innokkuutta. Mutta kun otin viehevarren käteeni, unohtui naiset. Muut koirat katsoivat ihmeissään, että mitä ihmettä tuo Merlin juoksee aivan intoa piukassa tuollaisen valkoisen perässä. Muuten Merlin oli polleata poikaa, häntä niin pystyssä koko ajan, no tietysti, olihan hän ainoa uros laumassa :-)
Oli todella mukava ilta ja aika kului todella nopeasti.
(kuva Kirsi Putkinen)


Su agilitytreenit
Olin varannut meille kotiseuran kentän yhteisiä treenejä varten. Rakensimme minun suunnitelmani mukaisen radan. Reija sai "korkata" sen Merlinin kanssa. Kotona olen seurannut mielenkiinnolla Merlinin pujottelun oppimista ja on tullut mieleen sellainen että usein lapsella huomaa tilanteen kun tulee iso ahaa-elämys kun tavaamisessa yhtäkkiä tajuaa että siinähän on oikeasti sanoja ja sitten alkaa lukeminen tavaamisen sijaan. Nyt näen Merlinissä tällaisen hoksaamisjutun: se ei enää tavaa pujottelua vaan se alkaa lukemaan sitä. Ehkäpä se ei mene niin itsenäisesti niitä kun oli tarkoitus, mutta kyllä siitä hyvä tulee. Oli mahtava juttu, kun Merlin meni sunnuntaina ekaa kertaa aivan oikein 12 kpl pujottelua ja vauhtiakin siinä oli. Meillä on siis mukava yllätys agilitykouluttajallemme, kun syksyn treenit alkavat 8.8.

Sitten Eijalla oli vielä toinen ratapiirros, jonka rakensimme kentälle. Minä menin sen ensin Merlinin kanssa. Vaikka putkeen menosta olisi tullut vitonen niin olin enemmän kuin tyytyväinen, miten Merlin meni. Kun vain saisin itselleni vauhtia enemmän...


2,5 tuntia jaksoimme helteessä juosta, oli todella tehotreenit ja sitten lähdimme vielä pikavisiitille Agipitsiin Raumalle. Saatoimme samalla Kirsin ja Sarin katsomaan sinne Iiriksen veljeä Rexiä (Petteri Kermisen pentu). Ehdimme nopeasti moikata tuttuja ja sitten lähdimme kotia koti, väsyneinä mutta onnellisina hienosta viikonlopusta.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Loman viimeinen viikonloppu mökillä

Onneksi saimme vielä lauantaina mahtavan ilman loman päätteeksi, kävimme koirien kanssa veneajelulla. Saimme Reijankin kyytiin... Tänä kesänä Merlin jo muisti veneilyn ja halusi innoissaan mukaan. Eivät pojat olleet moksiskaan, vaikka pari kertaa kunnolla paukutti, kun isompia veneitä tuli vastaan.

Reija ja Porin kirkko




torstai 11. heinäkuuta 2013

Yyterin koirarannalla 10.7.

Menimme miehen siskon Elisan kanssa koirarannalle uittaman koiria. Se on vaan niin todella hankalaa mennä kahden koiran kanssa siellä, kun kumpikin vetää toiseen suuntaan ja tietysti laumana piti haukkua jatkuvsti Elisan Zenalle. Mutta oli siellä silti kivaa. Aaltoja oli sen verran, etten voinut kunnolla uittaa koiria, kun pitää seurata tarkkaan koko ajan tuota Nipsua. Eikös sekin ollut niin leikkimielellä, että vei koko ajan pallon.
Tänään annoin sitten pojille uudet korkeaäänilelut. Itse olen vähän epäileväinen tuosta äänestä, mutta olivat ne silti pojille mieluisat. Kuten kuvasta näkyy, heti kun Nipsun silmä vältti, haki Merlin toisenkin itselleen :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Agirotu ja 50v synttärit

Kävimme lauantaina katsomassa paikkaa ja ihmisten kisaamista. Siellä oli tosi kivaa ja paljon kooikkereita. Oli kiva tavata heitä taas. Menin tyhmyyksissäni kokeilemaan, miten Merlin meni esteillä ja, niin yllättävää kun se minulle olikin, Merlin karkasi. Voitte kuvitella sitä sydämen tykytystä, kun lähdin pinkomaan koiran perään tietäen että sillä suunnalla kisataan SM Open finaalissa. Onneksi se sitten pysähtyi niin, ettei vahinkoa tullut. Tässä vaiheessa mietin, että pitääkö todellakin sanoa, että on otettava varakoira käyttöön sunnuntaina.

Sunnuntaiaamulla oli sitten todella perhosia vatsassa. Paikan päälle saavuttuamme laitettiin heti "melkein" uutukainen teltta pystyyn ja sen suojassa äkkiä hienot uudet joukkuepaidat, hellehatut ja lannehuivit. Tulivat tosi tarpeeseen tuo teltta ja hellehatut, kun onneksi saimme mitä mahtavimman ilman juuri sunnuntaille: aurinko paistoi koko ajan, eikä tuulikaan haitannut.

Oli hienoa osallistua pukukulkueeseen, kun tuomarin arvostelukohdassa oli niin paljon yleisöä ja kuvaajia.
Sitten tutustuttiin rataan, näytti todella mukavalta, vaikka oli melkoinen vauhtirata. Ajattelin mielessäni, että jos vaan Merlin jaksaa keskittyä, tämän ei pitäisi meille olla ylivoimainen, mutta takaraivossa kyllä oli kova pelko Merlinin aivoituksista. Kerroin kyllä tytöille eilisen episodin, eivätkä he sanoneet, että vaihdetaan koiraa ja minäkin kuitenkin halusin ihan hirveästi tätä kokemusta niin sitten olikin yhtäkkiä edessä radalle lähtö. Alussa sai pitää koirasta kiinni ja Reija olikin siinä pitämässä koiria. Kolmannessa esteessä, pituudessa, Merlin meni sitten yllättäen ohi ja kun aloin sitä korjata, niin eikö Merlin lähtenyt siitä karkuun ja eikun hakemaan koiraa, pelkoni siis piti tietysti toteutua. Luulin ettei rataa saa enää jatkaa, mutta sitten meninkin sinne vielä ja hoh hoijaa, radalla oli sekä onnistumisia että epäonnistumisia johtuen yhtälailla koirasta kuin sekaisin olevasta ohjaajasta. Jostain kumman syystä silti muistin radan en vain muistanut enää kaikissa kohdin ohjata koiraa. Summa summarun, viimeiset neljä estettä menivät hienosti.


Sitten se olikin jo ohi, päivän urakkamme. Pikkasen oli mieli maassa, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ajattelin, että onhan tuo Merlin vielä aivan mölli ja paikka on varmaan vielä liian iso sen mielelle. Ja hienostihan se meni sekä osaksi radallakin mutta myös siellä paikan päällä käyttäytyi todella hienosti. No miksei, kun siellä oli niin paljon ihania rapsuttajia :-)

Myöhemmin näimme vielä kooikerkakaroiden mölliradan ja se meni niin upeasti, että he voittivat. Vau, paljon onnea sinne kaikille, mahtava juttu. Kuvasin heidän menonsa, eikä voinut kotona kuin ihailla heidän ratojaan.

Sitten otimme tietysti joukkuekuvan ryhmärämä KAAOS KOOHOT :


Sen jälkeen avasin kuoharipullon, pitihän meidän juhlistaa 50 v päivää. Ja after eight 50v suklaata porukoille. Siinä samassa tuli vielä kooikerkakaratkin sopivasti paikalle juhlimaan, hienoa!
Meillä oli todella mahtava joukkue, kaikilla oli niin tsemppi päällä ja vaikka olikin lähdön hetki päällä, tilkkanen kuoharia maistui. Teltan vieressä olevassa teltassa (mikä sattuma) oli Rami ja Ria, piti sitten sinnekin telttaan tarjota maistiaiset ja kelpasikin :-)

Medijoukkueita oli 14 ja sijoituksemme 13. ei siis oltukaan viimeisiä :-)

Ja poistuessamme piti tietysti ostaa Agirodun teknisen paidat muistoksi, Reijalle valkoinen ja minulle sininen

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen päivä, en vaihtaisi tätä päivää mihinkään!!!! Nyt sitten vaan vuoden treenit ja jos vain meidät huolitaan, myös ensi vuonna joukkueeseen. Saas nähdä sitten onko se kisaavat tai möllit ;-)