Nipsu - muistoissa

Tuli sitten aika päästää sinut Ukin luo. Kirmailkaa siellä yhdessä ilman kipuja.


Lokakuussa pahan sisäkorvatulehduksen tullessa lähtö oli jo todella lähellä, mutta jotenkin ihmeellisesti sait jatkoajan, joka oli todella hieno, olit kuin nuorena. Hormonikapselin vaikutus lakkasi ja jaksoit lenkilläkin paljon paremmin kuin pitkään aikaan, painosi tippui nuoren pojan lukemiin ja intoa piisasi leikkiin. Sitä jatkoaikaa sait onneksi yli 2 kuukautta, tiesimme kyllä mitä tulossa on, mutta toivoimme, ettei se tulisi pian - nyt se sitten tuli. Päästimme sinut pois, ettet joutuisi kärsimään enempää, kun kunnon huononeminen tuli niin nopeasti. 

Nipsun tarina alkoi meillä siitä, kun Reijalle oli saatava agilitykoira ja löysimme Nipsun.
Nipsu oli cavalierkingcharlesinspanieli, mutta koska siltä vietiin rekisteripaperit pois aivan pentuna, siitä tuli x-rotuinen.

Ukin ja Nipsun alkutaipaleesta olen kertonut Uki - muistoissa sivulla.

Nipsun elämän tärkeimpiä asioita:

AGILITY
Reija oli heti päättänyt, etten minä saa opettaa Nipsulle agilityä vaan hän opettaa. Koska Reija oli silloin nuori tyttö, oli joskus aika vaikeaa, mutta kiitos ihanan positiivisen kouluttajan Katja Laineen, Reija & Nipsu koirakko pääsi kolmosiin Vaasassa. Koska sillä ei ollut x-rotuisena asiaa arvokisoihin ja (ehkä) vauhti ei olisi riittänyt ja elämään tuli muita asioita, niin Nipsun kanssa ei pahemmin enää kolmosissa kisattu. Harrastuksena se kyllä säilyi pidempään. Muutaman vuoden se oli jo agilitystäkin eläkkeellä.
Nipsulla oli ihan loppuun saakka tapana haukkua vastaantulevat koirat - aina, eikä siihen auttanut mikään eikä enää auttanut komentaakaan, kun se ei muutamaan vuoteen enää kuullut mitään. Mutta poikkeuksena olivat agilitykisat - kun siellä oltiin ja välillä mentiin hyvinkin pieniä polkuja ja vastaan tuli , tietysti, koiria, niin ei yhtä ainutta haukkua päästänyt, vaan oli aina siellä niin mallikkaasti.



UINTI
Aina kun oli mahdollista, Nipsun piti päästä uimaan ja onneksi mökillä se onnistui. Nipsu meni edellisinä vuosina juhannuksenakin ainakin kymmenen kertaa uimaan - sen piti hakea suussaan säviheinää ja kortta jota oli tullut pinnalle. Usein se tuli vedestä posket pulleina, sylkäisi ne rannalle ja sitten heti hakemaan uutta. Siitä tuli Nipsulle uusi lempinimikin: sävälier


ja sen jälkeen piehtarointi

LÄHEISET 
äiti ja Reija ja isä ja Uki kun vielä eli
Isä itse asiassa tuli loppuvuosina vielä tärkeämmäksi Nipsun elämässä - uskollisena lenkittäjänä aina kun töiltään pääsi - kun usein ei enää voitu mennä samaa lenkkiä yhdessä Merlinin ja Nipsun kanssa

Ja... tietysti mummu ja pappa! Mummu on kaikkien koirien ja lasten lempi-ihmisiä. Nipsulla oli aina mummulaan tultaessa tapana mennä heti kerjäämään se kanankaula. Ja sitten piti saada ne juustopalat ja sitten mummu meni opettamaan vielä sellaisenkin että muutama ruokapapana näidenkin jälkeen. Koko tämä rituaali piti käydä läpi ja sitten Nipsu rauhoittui ja meni yleensä huilaamaan. Tuon makupalamäärän takia piti vähentää normaaliruokamäärää paitsi tässä loppuvaiheessa kun Nipsu vain laihtui.

MÖKKIELÄMÄ
Nipsu ei olisi millään halunnut yleensä lähteä mökiltä ja sillä oli oma reviirireitti, joka aina piti mennä, vanhuksenakin. Merlin aina seurasi Nipsua joka paikkaan muualle, muttei sillä ollut lupaa Nipsun omalle reitille, jonne Nipsu sai mennä yksin.

veneilykin oli ihan ok, kunhan vain ei kauheasti läikyttänyt


Merlinkin vei Nipsun suuresta sydämestä pikku osan, vaikkei sen kanssa yleensä suostunut leikkimään

Pojat yhdessä agikisoissa Lempäälässä 2014 - Nipsu turistina

Nämä nyt tulivat näin muistellessa mieleen - Nipsulla oli aina oma tahto, jonka vuoksi ensimmäisen parin vuoden ajan olin koko ajan aikeissa kastroida sen, mutta sitten vain päätin, että se on nyt tämän luonteinen - kyllä me toimeen tultiin ja rakas koira siitä tuli omine tahtoineen.



Kiitoksia Nipsu näistä vuosista - olit meille niin rakas <3




En halunnut ottaa näitä vanhojakaan kirjoituksia pois:






Terveys: Sydänvika todettu noin 9,5-vuotiaana. Nipsu ei ole moneen vuoteen kuullut mitään, mutta kuitenkin on ollut erittäin terve koira 9-vuotiaaksi asti. Nyt välillä korvatulehdukset kiusaa. Viime syksynä todettiin, että eturauhanen on suurentunut, minkä vuoksi laitettiin hormoni-implantti. "Kemiallisen kastroinnin" seurauksena turkki on menettänyt kiiltoaan ja kasvaa todella pitkäksi, minkä vuoksi turkkia välillä lyhennellään.

Agility: Aloitin Nipsun kanssa agilityn ollessani vasta 11-vuotias. Nipsu ei ollut lapselle helpoin mahdollinen koulutettava, ja yhteistyömme alkumetrit aiheuttivat varmasti harmaita hiuksia äidilleni ja kouluttajallemme. Ja tietenkään äitini ei saanut osallistua Nipsun koulutukseen muutoin kuin kuljettamalla harjoituksiin ja katsomalla kentän laidalta.. :) Kuitenkin jossain vaiheessa palaset loksahtelivat kohdalleen, kun ikää ja kokemusta tuli sekä ohjaajalle että koiralle lisää. Kontaktit pysyivät kuitenkin ikuisuusongelmana, mikä näkyy mm. ykkösluokan useissa hyppyratojen nollatuloksissa.. Nipsu oli aivan loistava agilitykoira, se rakasti agilityä yli kaiken, oli aina intoa täynnä ja meillä oli hyvä kontakti toisiimme. Vieläkin, kun otamme joskus Nipsun Merlinin agiharjoituksiin mukaan, Nipsu huutaa kentän laidalla kuin syötävä.  -Reija

 Nipsun nollatulokset:
  • Kankaanpää 1.8.04 H1 sij. 1/8
  • Uusikaupunki 30.7.05 H1 sij. 3/11
  • Rauma 10.9.05 H1 sij. 1/15
  • Lieto 8.10.05 A1 sij. 2/27
  • Lieto 8.10.05 A1 sij. 2/26, siirto 2-lk
  • Rauma 6.5.06 A2 sij. 2/12
  • Turku 27.5.06 A2 sij. 1/9
  • Vaasa 28.7.06 H2 sij. 1/7, siirto 3-lk
  • Rauma 9.9.06 A3 sij. 8/22
  • Noormarkku 20.10.07 H3 sij. 6/10



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti